Stressi – myrkkyä vai bensaa koneeseen?

Mitä stressi on?

Stressi tarkoittaa tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ylittyvät. Vaikka stressillä on paha maine, se voi kuitenkin olla hyödyllistä joissain tilanteissa, vaikka arkikielessä stressillä ei yleensä tarkoitetakaan myönteistä stressiä. Stressin perimmäinen tarkoitus nimittäin on kehon ja mielen viisas keino auttaa ihmistä selviytymään kiperästä tilanteesta. Mikään tietty ärsyke ei yksinään aiheuta stressiä, vaan ärsykkeisiin reagoiminen riippuu paljon yksilön vastustus- ja sietokyvystä sekä erityisesti yksilön näkökulmista ja asenteista. Sillä, miten ihminen suhtautuu stressiin ajatusten ja tunteiden tasolla, on siis suuri merkitys.

Stressin kolme vaihetta

Stressireaktio voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Stressin ensimmäinen vaihe on taistele tai pakene -reaktio, jossa elimistö hälytystilaan, kun jokin tilanne koetaan uhkaavaksi. Uhat voivat sisältää fyysistä pelkoa, esimerkiksi mahdollisuuden onnettomuuteen, sosiaalista pelkoa, esimerkiksi mahdollisuuden joutua nolatuksi, tai psyykkistä pelkoa. Taistele tai pakene -reaktio on autonomisen hermoston ja aivorungon ohjaama sisäinen säätelyjärjestelmä, joka reagoi ympäristöön ja rekisteröi ärsykkeitä automaattisesti. Lyhytkestoinen stressi on usein positiivista ja piristävää. Äkillisessä stressireaktiossa elimistö erittää tiettyjä stressihormoneja, joiden avulla suorituskyky paranee hetkellisesti. Näitä hormoneja ovat muun muassa adrenaliini, noradrenaliini ja kortisoli. Kivut ja säryt saattavat jopa helpottua akuutin stressireaktion aikana, mutta monet kehon normaalit toiminnot kuitenkin lamaantuvat, jotta energiaa säästyisi uhkaavasta tilanteesta selviytymiseen. Esimerkiksi ruuansulatus, immuunipuolustus tai lihasten tasapainoinen toiminta ei ole eloonjäämisen varmistamista oleellisempaa. Osaatkin varmaan päätellä, millaiseen olotilaan tämä johtaa, jos stressireaktio jatkuu pidempää.  Kakkoseksi uhkaavassa tilanteessa jää myös järjellä ajatteleminen, eli ihminen ei usein kykene harkitsemaan tai ajattelemaan selkeästi voimakkaan tai pitkittyneen stressireaktion aikana.

Stressireaktion toista vaihetta kutsutaan sopeutumisvaiheeksi, jolloin elimistö yrittää sopeuttaa toimintansa stressaaviin olosuhteisiin. Uhkaavan vaaratilanteen mentyä ohi, ihminen tarvitsee aikaa ja tilaa toipumiseen. Mikäli stressireaktio ei ole voimakkuudeltaan kovin suuri ja kestää vain hetken, palautuminen siitä tapahtuu lähes itsestään ja huomaamatta. Kehon optimaalisen toiminnan palauttaminen käy kuitenkin sitä vaikeammaksi, mitä pidempää stressireaktio kestää. Jos toipumiselle ei jätä riittävästi aikaa tai sopeuttaminen ei onnistu, keho ja mieli alkavat oireilla. Se johtaa lopulta akuutin stressireaktion kroonistumiseen ja uupumisvaiheeseen, joka on stressireaktion kolmas vaihe. Uupumisvaiheeseen liittyy usein sairauksia tai kudosvaurioita.

Miten stressi meissä ilmenee?

Itse stressikokemus on psykologinen, mutta monet sen vaikutukset yksilöön ovat fyysisiä. Stressitilasta ja sympaattisen hermoston aktiivisuudesta kertovat muun muassa nämä merkit:

  • sydämen syke ja verenpaine ovat koholla
  • hengitys on pinnallista ja sisäänhengitys erityisen aktiivinen suhteessa uloshengitykseen
  • lihakset ovat jännittyneet (erityisesti hengityslihakset)
  • kehon kalvojärjestelmät (faskiat) voivat olla kiristyneet
  • jatkuvan lihasjännityksen seurauksena keho on muuttunut tunnottomaksi
  • keho tuntuu levottomalta ja on jatkuvasti valmiustilassa
  • keho ja erityisesti sen ääreisosat tuntuvat kylmiltä
  • ruuansulatusjärjestelmä ja erityisesti suoliston toiminta on lamaantunut
  • keskittyminen on vaikeaa
  • vallitsevasta tunnetilasta voi olla vaikea päästää irti
  • nukahtaminen on vaikeaa ja unettomuus vaivaa useina öinä
  • kehon painossa on tapahtunut muutoksia

Yllä luetellut oireet ovat monelle varmasti tuttuja, mutta oletko osannut yhdistää niitä stressiin? Elimistö havaitsee stressin usein ennen kuin ihminen itse sitä tiedostaa (tai myöntää), joten kannattaa pysyä kuulolla “kehotaajuudella” ja pysähtyä kuuntelemaan näitä tärkeitä viestejä välttääksesi stressin noidankehän ja sitä seuraavan uupumuksen.

Hermoston vuorokausirytmi

Autonominen hermosto on tahdosta riippumaton ja se voidaan jakaa sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Autonominen hermosto säätelee muun muassa sileiden lihassyiden (esim. suolisto ja verisuonet), sydänlihaksen ja rauhasten toimintaa. Normaalissa vuorokausirytmissä ollessamme olemme sympaattisen hermoston aktiivisessa vaiheessa aamukuudesta noin kahdeksaan asti illalla. Jos rytmi etenee tarkoituksenmukaisesti ja luonnollisesti, ihminen alkaa siirtyä parasympaattisen hermoston aktiiviseen vaiheeseen iltakahdeksan jälkeen, ja aktiivisuus jatkuu tyypillisesti aamukuuteen saakka. Parasympaattinen hermosto tuo mukanaan väsymyksen, rentoutumisen ja rauhoittumisen tunteen. Merkit sen aktiivisuudesta ovat tyypillisesti päinvastaiset verrattuna stressin ja sympaattisen hermoston aktiivisuudesta kertoviin merkkeihin. Sykevälimittauksissa on havaittu, että yöaikana tarpeellinen parasympaattisen hermoston aktiivisuus jää monilla selvästi liian vähäiseksi. Tämä heikentää elimistön kykyä puolustautua ulkoisilta kuormituksilta, ja johtaa siihen, että ihmiset sairastuvat nykyään herkemmin muun muassa sydänsairauksiin, erilaisiin tulehduksiin ja kiputiloihin, mistä seuraa yhä paheneva kipukierre.

Mikä meitä stressaa?

Oletko pistänyt merkille, että elämme jatkuvan ärsyketulvan keskellä? Tällä hetkellä yksi suurimpia stressin aiheuttajia on kiireinen elämänrytmi.  Sen lisäksi, että ihmisillä on nykypäivänä usein kiire töissä, vilinä ja suorittaminen jatkuvat myös vapaa-ajalla. Tehokkuus tuntuu olevan nykypäivänä ihmisen, sekä pankinjohtajan että kotiäidin, tavoitelluin ja arvostetuin piirre.

Olemmeko voineet tulla riippuvaisiksi stressin tunteesta?

Ihmisen keho ja sen toiminnot ovat kehittyneet aikana, jolloin ihminen eli vielä luonnon helmassa ja sen rytmien ehdoilla. Evoluutio ei kuitenkaan ole muuttanut kehon ja mielen toimintaa paljoakaan. Tämä selittää, miksi nykyihminen kuormittuu niin herkästi nykymaailmassa, missä kaikki tapahtuu nopeasti aistijärjestelmän ollessa jatkuvasti kuormitettuna. Esimerkiksi pakokaasut, kirkkaat valotaulut, ruuhka ja kaupungin meteli kuormittavat kivikautista aistijärjestelmäämme. Luonnollista autonomisen hermoston rytmiä taas uhkaavat nykyaikana esimerkiksi elämän hektisyys, vaatimukset työssä ja vapaa-ajalla, sähköisten laitteiden käyttö iltaisin ja jatkuvasti ”saatavilla olo”. Stressaavien tunteiden on havaittu synnyttävän keskushermostossa epätasapainotilan.

Stressin kroonistuminen

Akuutti stressireaktio on suunniteltu vain lyhytaikaisiin elämän haasteisiin ja niistä selviytymiseen. Ongelmat alkavat vasta, kun tila pitkittyy tai on liian voimakas suhteessa yksilön kykyyn säädellä sitä. Sen lisäksi, että stressi aktivoi sympaattista hermostoa, krooninen stressi vaikuttaa negatiivisesti mielialaan ja aineenvaihduntaan sekä häiritsee normaalia unen ja valveen rytmiä. Vakavimpia pitkäaikaisen stressitilan seurauksia ovat lisämunuaisten uupumistila ja koko aineenvaihdunta- ja hormonijärjestelmän toiminnan häiriintyminen. Lisäksi pitkittynyt stressi altistaa tuki- ja liikuntaelinvaivoille sekä suoliston kiputiloille. Kun kivuille tai muille oireille ei löydy selitystä lääketieteellisissä tutkimuksissa, pitkittynyt stressi voi olla niiden takana.

Jokainen meistä kohtaa elämässään sekä pieniä että isompia traumoja. Jokapäiväisiä pienempiä ”traumoja” voi olla esimerkiksi läheltä piti –tilanteet liikenteessä, parkkisakkojen saaminen tai työkaverin epäasiallinen kommentti. Koettu trauma aiheuttaa ihmisessä stressireaktion, joka voi joskus jäädä pitkäksikin aikaa. Mikäli ihminen päättää trauman koettuaan selviytyä kokemuksistaan ottamatta huomioon kehossa olevia jäänteitä traumasta, kehossa olevat jännitteet saattavat kroonistua ja aiheuttaa ajan kuluessa pitkäaikaisia kiputiloja. Lopulta keho saattaa turtua täysin kaikille muille tuntemuksille kipua lukuun ottamatta, erityisesti silloin kun kipu on voimakasta. Tunnottomuudesta huolimatta keho kantaa samaa taakkaa sisällään. Se kuluttaa voimia, joita ihminen tarvitsee päivittäiseen normaaliin elämään. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsena koettu vakava trauma ja sen aiheuttama stressi, kuten vanhemman menetys, vaikuttaa laaja-alaisesti ja melko pysyvästi aivojen rakenteisiin, ja sitä kautta käyttäytymiseen, tunne-elämään ja yleisesti terveyteen vielä aikuisenakin.

Mikä avuksi?

Vaikka kipu ja stressi koetaan usein negatiivisina asioina, niillä on tärkeä merkitys elämässämme. Ongelmat alkavat vasta, kun ne jatkuvat pidempään. Stressitilan tunnistaminen on tärkeää, jotta on mahdollista toimia sen jälkeen tavalla, jolla voi vapautua stressistä tai vähentää sitä. Stressitilan havaitseminen mahdollistuu, kun oppii pysähtymään ja kuuntelemaan kehon tuntemuksia. Traumojen aiheuttamaa jähmettyneisyyden tunnetta on mahdollista purkaa kehosta kehontuntemus- ja kehotietoisuusharjoitteilla. Kun oppii tunnistamaan jännittyneitä, turtuneita ja ihan vaan neutraaleja tuntemuksia ja alueita kehossa, on helpompi tietää, mitkä kehon osat tarvitsevat erityistä huomiota ja jännitteiden vapauttamista.

Nykypäivänä korostetaan yhä enemmän lääkkeettömiä vaihtoehtoja esimerkiksi kivunhoidossa teollisten lääkkeiden sijaan, joilla aina on omat haittavaikutuksensa. Kivun Käypä hoito -suosituksessa (2015) keskeisinä lääkkeettöminä hoitomuotoina mainitaan liikunta, terapeuttinen harjoittelu, kognitiivis-behavioraalinen terapia, kylmä- ja lämpöhoito sekä TNS. Vaikka liikunnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia stressinhallinnassa,  sillä on kääntöpuolensa. Kun jaksaminen on äärirajoilla, kovatehoinen liikunta voi jopa lisätä stressiä ja väsymystä. Henkisten voimavarojen ollessa lopussa kokonaiskuormitus voi kasvaa liian suureksi ja johtaa stressioireisiin, jos siihen lisätään fyysistä kuormitusta ja fyysistä stressiä. Liikunnan tulisi siis olla itselle mieluisaa, kevyttä ja palauttavaa, jotta se auttaa stressinhallinnassa. Hieronta toimii hyvänä ensiapuna stressiin ja kiputilojen aiheuttamaan mielen ja kehon jännittyneisyyteen muun muassa vapauttamalla lihaksista jännityksiä, lievittämällä kipua ja rentouttamalla kehoa ja mieltä yleisesti. Lisäksi hieronta voi auttaa oman kehon tiedostamisessa ja jännityksen aistimisessa. Fysioterapiassa voi lisäksi saada neuvoja esimerkiksi liikunnan aloittamiseen, tukea sopivan liikuntamuodon löytämiseen sekä yksilöllisesti suunniteltua ja  ohjattua terapeuttista harjoittelua (käsittää myös rentoutumisen) esimerkiksi stressin aiheuttamiin tuki- ja liikuntaelinvaivoihin.

Kehosi on viisas, pysähdy siis kuuntelemaan sen viestejä! Niin voit tunnistaa stressitilan ja tehdä sen jälkeen asioita, jotka auttavat sinua vapautumaan siitä. Kuulostaa yksinkertaiselta, vai mitä? No, sitähän se ei todellisuudessa aina ole, jos on tottunut menemään kaasu pohjassa eteenpäin. Jos omat jarrut ovat hukassa tai epäkunnossa, hae ammattilaisen apua hidastamiseen.

Kirjoittanut:

Annina Dillström

Fysioterapeutti

 

 

 

 

 

 

 

Lähteet:

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Siira, J. & Palomäki, K. 2016. Kehon viisaat viestit. Vapaaksi kivusta, stressistä ja kuormittavista tunteista. Helsinki: Kirjapaja.

Duodecim. 2010. Stressi. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00976. Luettu 2.4.2017.

Herrala, H., Kahrola, T. & Sandström, M. 2011. Psykofyysinen ihminen. Sanoma Pro Oy.

Kommentoi