Kipu on vain korviesi välissä

Oletko sinäkin kyllästynyt hokemaan ”kipu on vain korviesi välissä”, kun useista tutkimuksista huolimatta kivulle ei löydy selittävää tekijää? Niin ärsyttävä kun tuo sanonta onkin, siinä on jotain perää. Sekä akuutti että krooninen kipu on oikeastaan aina ”korvien välissä”, sillä varsinainen kipuaistimus syntyy vasta, kun keskushermosto saa kehon kudoksista tiedon mahdollisesta kudosvauriosta. Kipu on kuitenkin laaja-alaisempi käsite kuin monet ovat tulleet ajatelleeksi. Se ei ole ainoastaan biologinen reaktio kudosvaurioon. Kipukokemus sisältää aina myös psykologisen, emotionaalisen ja sosiaalisen ulottuvuuden.

Kivun ja tunteiden moniulotteinen yhteys

Jokainen varmasti tietää oman kokemuksensa kautta, mitä kipu tarkoittaa. Kipukokemus ja siihen reagointi on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Pitkäaikaiset kipu- ja särkytilat ovat yleisiä, ja kipu onkin yksi tyypillisimmistä oireista yleislääkärin vastaanotolla.

Kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys IASP määrittelee kivun seuraavasti: Kipu on epämiellyttävä sensorinen ja emotionaalinen aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy tapahtuneeseen tai mahdolliseen kudosvaurioon tai jota kuvataan kudosvaurion käsittein.

Suomalaisen väestötutkimuksen (2003) mukaan 35 % aikuisista oli kokenut vähintään 3 kuukautta kestänyttä kipua ja päivittäisen kroonisen kivun esiintyvyys oli 14 %. Pelkästään kroonisesta selkäkivusta kärsii elämänsä aikana kolme neljäsosaa aikuisista. Osa näistä on luonteeltaan psyykkisperäisiä kipuoireyhtymiä. Lisäksi kolme neljästä potilaasta yleislääkärin vastaanotolla eivät saa oireilleen selittävää tekijää. Kivunhoidon asiantuntija Anneli Vainio (suomalainen anestesiologian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori) pitää osallisena nimettömän kivun syntyyn nykyajalle tyypillistä vieraantumista omasta ruumiista, lääketieteellistä ajattelua määrittävää ruumiin ja sielun kahtiajakoa, ihmisen ymmärtämistä koneena, lisääntyvää koko elämän ja sen ongelmien medikalisaatiota sekä yhä pahenevaa työelämän ja muun maailman mielettömyyttä.

Tiesitkö, että varsinainen kipu ei ”tapahdu” siinä kehon osassa, jossa ihminen tuntee fyysistä kipua esimerkiksi loukkaantumisen seurauksena, vaan aivot tuottavat varsinaisen kipuaistimuksen? Tästä sanonta ”kipu on korvien välissä” juontaa juurensa, eikä siis ole pelkästään keksitty diagnoosi asiakkaan ärsyttämiseksi. Kun akuutissa kivussa keskushermosto (selkäydin ja aivot) ottaa vastaan tietoa kehon kudoksissa olevista kudosvaurioista, seuraa kipuaistimus. Samaan aikaan kipua potevan aivot keräävät tietoa sen hetkisistä tunteista, joita kipuun liittyvät odotukset synnyttävät, ja vertailevat kerättyä tietoa menneisiin kipukokemuksiin sekä sosiaalisiin ja kulttuurisiin ympäristötekijöihin ja uskomuksiin. Tämä on yksi syy siihen, miksi ihmiset kokevat kivun niin eri tavalla.

Kivun tai epämiellyttävän tunteen ilmaantuessa tietoisuus kehosta lisääntyy. Yleensä keho on kuitenkin viimeinen asia, minkä kipua poteva henkilö haluaa tiedostaa, sillä ihminen pyrkii alitajuisesti välttämään kiputuntemuksia. Kivun vastustaminen, sen aiheuttajan välttäminen, siitä selviäminen tai kieltäminen voivat olla jopa alkuperäistä kipuaistimusta tuskallisempia, ja niitä on usein vaikea erottaa itse kivusta. Näiden reaktioiden seurauksena syntyy uusia toimintamalleja, joilla ihminen pyrkii välttämään tai kieltämään tietoisuutta kehostaan. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että yhteys kehoon katoaa kokonaan. Yhteyden kadottua kehon viestien kuuleminen vaikeutuu, jolloin helposti ylittää kehon sietokyvyn rajat ja havahtuu tilanteeseen vasta kun kipu ilmaantuu ja on voimakasta. Ihminen saattaa huomaamattaan esimerkiksi istua tietokoneen ääressä samassa kuormittavassa asennossa tuntikausia ja havahtuu vaihtamaan asentoa vasta, kun tuntee kipua niska-hartiaseudulla kudosten sietokyvyn ylittyessä. Mielellä, tunteilla ja huomion suuntaamisella on siis merkittävä rooli kivun kokemisessa.

Krooninen kipu – opittu tapa?

Akuutista kivusta ja sen aiheuttajasta pääsee usein nopeasti eroon kipulääkkeillä ja antibiooteilla. Joissakin tapauksissa esimerkiksi kipsaus, keskushermostoon vaikuttavat voimakkaat lääkkeet tai kylmä- ja lämpöhoidot voivat auttaa kivun kukistamisessa. Kroonisen kivun kohdalla juttu on kuitenkin eri. Kroonisen kivun määritelmässä on jonkin verran vaihtelua eri lähteiden välillä, mutta Käypä hoito -suosituksessa sillä tarkoitetaan yli 3 kuukautta kestänyttä kipua. Pitkittyneessä tai kroonisessa kivussa aivot saattavat alkaa tuottaa täysin itsenäistä kiputuntemusta, vaikka kivun aiheuttanut kudosvaurio kehossa olisi jo parantunut. Tätä tilannetta kutsutaan sentralisoituneeksi kivuksi. Pitkittyneessä kivussa kehon ja kudosten tasolla olevaa vaaraa ei siis enää ole olemassa, mutta aivojen ja kehon väliset kipuradat ovat herkistyneet ja ehdollistuneet reagoimaan samalla tavalla kuin akuutissa kivussa, jossa on selkeämmin yhteys todelliseen vaaraan. Kun on oppinut reagoimaan tietyllä tavalla tai tunteella tiettyyn tapahtumaan, siitä muodostuu automaatio ja sen syntyyn ei tarvitse enää asian tiedostamista tai ajattelua.

Joko uskot, että kipu tosiaan on korvien välissä? Toivottavasti tämän tekstin luettuasi pystyt sulattamaan tuon negatiiviselta kuulostavan sanonnan helpommin ja hyväksymään, että kaikkihan me ollaan päästämme kipeitä.

Ensi viikolla kerron lisää stressistä ja sen yhteydestä kipuun sekä vinkkejä niiden helpottamiseksi.

Kirjoittanut:

Annina Dillström

Fysioterapeutti

 

 

 

 

 

 

Varaa aika Anninalle!

 

 

Lähteet:

IASP – International Association for the Study of Pain. 2012.

Käypä hoito. 2015. Kipu. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50103#s27. Luettu: 27.03.2017

Siira, J. & Palomäki, K. 2016. Kehon viisaat viestit. Vapaaksi kivusta, stressistä ja kuormittavista tunteista. Helsinki: Kirjapaja.

Vainio, A. 2004. Kivunhallinta. Helsinki: Duodecim.

Vainio, A. 2015. Kaikkea kipua ei voi selittää. Lääkärilehti 18/2015.

Kommentoi