Running Technique is an Important Component of Running Economy and Performance

JONATHAN P. FOLLAND, SAM J. ALLEN, MATTHEW I. BLACK, JOSEPH C. HANDSAKER, ja STEPHANIE E. FORRESTER

Julkaistu Medicine and Science of Sports Excercise 2016

Tiivistelmä:

  • Tavoitteena selvittää juoksutekniikan merkitys sekä juoksun taloudellisuuden että suorituskyvyn näkökulmasta
  • 97 kilpajuoksijaa tutkimuksen kohteena, kilpailusuorituksista ennustetut 10km ajat 56 minuutista alle 30 minuuttiin
  • Juostiin juoksumatolla nousevavauhtinen testi, mitattiin hapenkulutus, laktaatit, lisäksi 3d- kuvauksella alaraajojen nivelkulmat ja eri ruumiinosien liikenopeudet juostessa, vartalon asento, kontaktiaika jne.

Tulokset

  • TALOUDELLISUUTEEN kolme eniten korreloinutta muuttujaa olivat lantion pystysuuntainen liike kontaktivaiheessa, polven pienin nivelkulma kontaktivaiheessa (suuri kulma oli parempi) ja lantion nopeuden muutos askelsyklin aikana (vähäinen muutos oli parempi). Nämä muuttujat selittivät testiasetelmassa 39% eroista juoksun taloudellisuudessa.
  • SUORITUSKYKYYN (eli siihen kuinka pitkälle testi jatkui) neljä eniten korreloinutta muuttujaa olivat lantion pystysuuntainen liike kontaktivaiheessa, säären kulma kontaktivaiheessa, kontaktiajan osuus askelsyklistä ja keskivartalon etunoja. Nämä muuttujat selittivät 31% eroista suorituskyvyssä.
  • Lantion pystysuuntainen liike: vaikutus oli merkittävä todennäköisesti johtuen siitä, että enemmän pystysuuntaista liikettä = enemmän työskentelyä painovoimaa vastaan. Lantion pystysuuntaisen liikkeen määrä vaihteli juoksijoilla paljon, osalla kaksinkertainen määrä verratuna muihin.
  • Polven nivelkulma kontaktivaiheessa: suurempi kulma (=suorempi polvi) oli parempi, sama koski myös lantiokulmaa. Johtunee siitä että ‘jäykkä jalka’ selviää pienemmällä energiankulutuksella, koska isompi kulman muutos vaatii energiaa kuluttavan eksentris- konsentrisen voimantuottovaiheen. Myös pienemmät nivelkulmat heilahdusvaiheessa lisäsivät juoksun kulutusta: kannattaako ohjata kantapäätä ’rullaamaan pakaran kautta’ yms. tämän valossa?
  • Lantion nopeuden muutos: sama asia kuin jarruttava voima. Itse jarruttaminen ei ole energiaa kuluttavaa (sis. eksentrisen työn kontaktivaiheessa ja iskutuksen absorboimisen), vaan liikkeen uudelleenkiihdyttäminen kuluttaa energiaa vs. se että liike pysyy tasaisena. Tämä löydös oli merkittävä ja ilmeisesti uusi verrattuna aiempiin tutkimuksiin
  • Vartalon asento: pieni vartalon edestakainen ja sivusuuntainen liike oli merkittävä juoksun taloudellisuuden kannalta. Loiva etukeno oli hieman vaikuttamassa juoksunopeuteen.
  • Askelkontakti: kontaktivaiheen osuus koko askelsyklistä oli yhteydessä kovempaan juoksunopeuteen, muttei juoksun taloudellisuuteen. Lyhyt askelkontakti saattaa olla nopean juoksun sivutuote, ei tavoiteltava asia itsessään?

Lyhyt askel ja korkea frekvenssi liittyivät myös juoksun taloudellisuuteen.

  • Säären kulma kontaktivaiheessa: pystysuuntainen oli parempi, vrt. Jos askel tulee voimakkaasti vartalon etupuolelle on kulma suurempi. Suurempi säären kulma oli myös suorassa yhteydessä askelkontaktin kestoon.

Tutkijoiden suositukset

  • Tekniikkaharjoittelu tulee olla osa juoksuharjoittelua
  • Oleellista olisi pyrkiä pitämään lantion liike tasaisena, minimoimaan ylös-alas suuntautuva liike (pompottaminen) sekä ylimääräiset vartalon kiertoliikkeet. Lisäksi kannattanee pyrkiä minimoimaan askelkontaktivaiheen pituus, lisäämään alaraajan ’jäykkyyttä’ kontaktivaiheessa sekä optimoimaan alaraajojen nivelkulmia.

Epäselväksi jää

  • Väsymisen vaikutus tekniikkaan. Liikeanalyysit tehtiin rauhallisemmilla vauhdilla (10-11-12k/h) joka edusti testattaville alle anaerobinen kynnyksen olevaa tehoa (keskimääräinen kynnysvauhti oli 14km/h)
  • Yläraajojen vaikutus juoksutekniikaan: tätä ei mitattu.
  • Tarkemmat syyt eroavaisuuksille tekniikassa: mistä erot johtuvat ja miten niitä voi harjoittaa.

Tiivistelmän on kirjoittanut Joel Jokinen

Kommentoi